Huomenna olen menossa vähän lounastamaan ja shoppaamaan (mieluummin ehkä vain ikkunashoppaamaan, muuten ollaan kohta taas niin PA..) erään ihanan tytön kanssa joka on yksi parhaista ystävistäni ikinä. Ollaan kylläkin oltu jotkut polaariset vastakohdat 2-vuotiaasta asti, mutta päänupit on jollain kierolla, välillä vähän pelottavallakin tavalla linkitetty yhteen. Se on niin vapauttava tunne kun on sellainen ystävä jonka kanssa puhuessa lauseen voi keskeyttää, jättää täysin puolitiehen ja silti se toinen osaa jatkaa sen loppuun. :)
Kun vielä pystyisin kertomaan tälle ihanalle (
myös todella hoikalle..) ystävälleni omasta laihdutuksestani. On hyvin yleistä, että etenkin läheisissä ihmissuhteissa osapuolten välille muodostuu tiettyjä puheenaiheita joista vaietaan. Meidän kohdalla yksi sellainen on minun painoni. En ole koskaan ollut hoikka, toisaalta en niin suunnattoman suurikaan. Hän olisi täydellinen tuki ja ymmärrys. Tsemppaus. Mutta mitäs vaikeaa siinä on, niin. Tämänhän pitäisi olla tosi helppoa, itsestäänselvyys. Me tunnetaan toisemme niin hyvin. Silti ajatus pelottaa. Mitä jos hän vaikka suhtautuisikin epäuskoisesti. Tai sivuuttaisi tuentarpeeni ja ajattelisi että "jaajaa, kahtotaan miten käy..". Laihdutus ja laihtuminen ovat olleet minulle aina niitä puheenaiheita joita olen viimeiseen asti vältellyt. En halunnut edes ajatella asiaa, joten miksi olisin halunnut laihtua. Toinen seikka on se, etten ehkä pituudestani johtuen, oikeastaan näytä läheskään yhtä painavalta kuin olen. En haluaisi joutua antamaan tarkempia mittoja tai painoja keskustellessa asiasta. :(
Noh katsotaan mihin mennään. Jos ja kun tavoitteeni alkaa täyttyä hän kyllä alkaisi huomata sen itsekkin. Huomenna tai edes lähiviikkoina kuitenkaan tuskin kerron asiasta vielä yhtään mitään. Pääasia että saan viettää aikaa sen ihanuuden kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti